Yleensä piirustushaluton oppilas on poika. Hän pitää matematiikasta ja muista kirveellä veistetyistä suorista linjoista. Hänestä tulee isona insinööri, steinerkoulun käynyt sivistynyt insinööri.
Yhdeksännellä tälle pojalle opetetaan hiilitekniikkaa. Hiili sotkee sormet ja puseron, mitä naispuoliset oppilaat eivät mitenkään kestä. Insinööri mustaa koko paperin ja sanoo, että valmista on. Tällä metodilla hän tekee suurimman osan töistään: 5 min ja valmista on.
Kympillä johdattelen oppilasta linotöiden jyrkästi rajaavaan maailmaan. Ajattelen innokkaana jo etukäteen, että tästä poika varmasti kiinnostuu. Oppilas jyrsii linolevyn läpi reiän. "Ei onnistunu."
Hiki otsalla opettaja ajattelee 11.luokkaa. Pitäisi palata maalaamisen pariin. Jostain kumman syystä maalaten oppilas saa aikaan kuvan, johon on itsekin tyytyväinen: auringonlasku ja linnanrauniot. Insinöörin sisällä asuu siis romantikko?
Piirustushaluton oppilas valitsee vain pakolliset kuvataiteen kurssit. Vihkonsa reunaan hän jatkaa piirtelyä. Yleisin aihe on tuttu karjalanpiirakka, kirkkovene, miten tätä ikivanhaa kuvaa kutsuttaneenkin. Sama aihe toistuu puheessa välikkeenä, pilkun sijasta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Kunhan ehdin, voin kertoa saman mallisten poikien tervantahmeasta työskentelystä käsityötunnilla. Nyt vähän pukkaa kiirettä.
Lähetä kommentti