Viikon päästä

Viikon päästä alkavat suuren draaman päivät. Näytelmäjakso pyörähtää käyntiin, ja sitten eletään 4 viikkoa kuin muilla mailla. Onhan se ihanaa! Suunnitelmat ovat jo pitkällä, pian nähdään, kuinka ne toimivat käytännössä.

Rekvisiittaa tarvitaan oikeastaan aika vähän. Näppäräsormiset oppilaat valmistavat nokkospaitoja matonkuteista, leikkaavat joutsenien silhuetit ja rakentavat veistotunnilla parvekkeen kaiteet. Satoja paperiruusuja on jo ryhdytty askartelemaan. Koulun mahtavasta puvustosta löytyvät asusteet lähes kaikille. Papukaijan puku ja sävellykset lauluihin on tilattu. Onko tämä näin helppoa?

Ai niin, kukaan ei osaa vuorosanoja, eikä kenelläkään ole aavistustakaan, milloin astua näyttämölle. Alusta on siis aloitettava. Ja voin kuvitella, kuinka eräs joukko painelee pitkin salia, eikä jaksa 15 minuuttia kauempaa koko hommaa, vaan ryömii lavan alle ja on koko ajan myöhässä tai väärässä paikassa, eikä muista mitään mitä piti tehdä.

Mutta kuten olen jo aiemmin todennut; meiltähän ei konstit lopu. Olen kehitellyt koko joukon oheistöitä, joista tärkeimpänä näytelmäjakson vihko. Vihkoon laaditaan kohtausluettelot, selostukset omasta roolihahmosta ja tämän osuuksista kussakin kohtauksessa. Lisäksi piirretään kunkin kohtauksen näyttämönäkymä jne... Ja jotta homma ei loppuisi, aina välillä solmitaan nokkospaitaa ja ruusujen väsäämistäkin riittää.

Että näillä eväillä mennään, uhosi opettaja tänään pääsiäisloman vahvistamilla voimilla!