Miten sitä odottaakin niitä kahta aamua, että saa nukkua niin kauan kunnes nahkavekkarit herättävät...joskus voi jopa senkin jälkeen torkkua puolitokkurassa, jos veljesten riekkuva leikki ei muutu veriseksi tappeluksi.
Takaraivossa tosin jyskyttää jo vuosittaiset sepustukset oppilaiden menestyksestä kuluneena vuotena ja kesärunojen kasaan kaapiminen tuntuu takkuavan viikosta toiseen. Solmujen kuvat ovat olleet jo pöydälläni kaksi viikkoa, mutta ainoa mitä olen kyennyt tekemään niille, on pikainen selaaminen. Jos saisi edes homman auki, niin siitä se sitten taas lähtee. Sen verran olen päässyt eteenpäin, että tänä vuonna ammattirunojen sijasta annankin "kesärunoiksi" suomalaisia sananlaskuja ---iskuja suoraan sydämeen ja huumorinsuoneen. Suonen sykkiminen on vaan ollut hidasta.
Joitakin vuosia sitten, kun lapseni olivat pieniä ja vietin aikaani mm. hiekkalaatikon reunalla, huomasin, että vau!! Kevät tulee ja uutta syntyy---sen kokemuksen olin lähes tulkoon unohtanut edellisen kahdeksan vuoden pestin aikana. Aikani kului niin oppisisältöjen kuin lausuntojenkin parissa sisätiloissa.
Tässä sitä taas ollaan ja jahkaillaan, josko se inspis iskisi muutoin kuin pakon edessä...muistanpa kollegani jos toisenkin saapuneen kevätjuhliin hameen helmat viuhuen tai ylipirteä ilme naamallaan A4-pinkka kainalossa ilman yöllistä lepoa. Pyrin kuitenkin aktiivisesti siihen, että homma hoituisi vähän niin kuin itsestään ja ennen kuin kajahtaa " Jo joutui armas aika...".
Tule, inspis, tule!!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ja pikku lisäys tuohon ah!-kohtaan.
Juuri kun aloin saada otteen steinerkoulun vanhemman tehtävästä valmistaa pääsiäismyyjäisiin pashaa, niin nuorimmainen aloittaa 5 vuoden tauon jälkeen oksennustaudin...se on menoa sitten. Kohta seuraava pesueesta ja itse keskityn nyt vain hokemaan mene, yrjö, mene!
Se siitä inspiksen toiveesta.
Lausuntoja olis vaan ei ole haluja niitä tehdä. Tuossa kopioin jo kässäryhmien oppilaslistaa, että jos sais niinku tuntumaa, että onhan sitä jo aloitettu.
Lähetä kommentti