Opettajan suurin onni on väijyä pipoa sisällä käyttäviä poikaoppilaita.
Jo aamusella opettaja valmistautuu kyttäämään. Hän tuntee mielihyvää nypätessään aamutunnilla nukkuvain teinien päästä mustat porilaisen jääkiekkojoukkueen tunnuksella varustetut villapäähineet. Vastustusta ei vielä synny.
Ruokailussa onkin jo tiukempaa. Kalasoppa maistuu pipo päässä paremmalta. Pipon nyhtäminen päästä aiheuttaa vastustelua, lieviä karjahduksia ja pipon piilottelua.
Iltapäivätunnilla hoppari pukeutuu yhä pipoon. Luokassa on kuuma, patteri homottaa täysillä. Käsken riisumaan pipon. Oppilas riisuu paitansa.
Seuraavana päivänä lähden kouluun karvalakki päässäni. En ota karvalakkia pois koko päivänä. Opettajainhuoneessa kukaan ei uskalla kysyä lakista, oppilaiden kyselyihin en vastaa. Karvalakissa tulee jonkin verran lämmin, mutta pidän sitkeästi lakin päässäni.
Loman tarpeessa? Tarina on fiktiota ja perustuu vain löyhästi todenkaltaisiin tapahtumiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Yippii! Piristyin! Juttu kirvoitti väsyneen mieleni kovin korkialle. Vetreytin myös lörpsähtäneitä aihioitani poskilihaksiston. Kaikki siis hyvin omp.
Opettajuus kehittää ihmistä monipuolisesti!Pipojen kanssa painiminen vaatii sitkeyttä ja pitkäjänteisyyttä. peli on menetetty, jos vähänkin lipsuu.
Voinks mä lainata sitä sun karvalakkia?
Lähetä kommentti