Kaukomaan prinssi

Kyllä huomaa, että on kevättä ilmassa. Aamulla kouluun lähtiessä on jo täysin valoisaa. Aamurunoa lausuttaessa lasten päät kääntyvät luokassa ikkunoita kohti, kun auringon profiili kuvastuu taivaanrantaan. Nytkö se on ohi se pimeys ja lumeton ankeus. Tässäkö se oli se Porin talvi, jota ei oikeastaan ollutkaan. Kyllä nyt on kevät, sillä nuoret varsani, ne sorjat tyttökultani ovat täysin seonneet! Luokassa ne poukkaavat ympäriinsä supattelemassa ja tirskumassa. Vähän väliä on jonkun vuoro punastua. Ja mikä kiire sinne välitunnille nyt on, kun koko talven on saanut tätä neitilaumaa melkein kädestä pitäen taluttaa ulos.
Jaahas, onhan se opettajakin joskus ollut samassa iässä ja pian se huomaa, mistä on kyse. Kuudenteen luokkaan on tullut vieraileva tähti , poika, oikea kaukomaiden ruskeasilmäinen prinssi! Kerta kaikkiaan ihana tapaus, ja kun se viipyy koulussamme vain viikon, liittyy tähän sydämiä hykerryttävään asiaan jo alusta pitäen sopivasti kaihoa. Kyllä on jo opettajankin sydämessä kaihoa, kun tämä nyt loppuisi. No, vielä kaksi päivää ja sitten rauha. Mutta taitaa se mennä ensi viikostakin pari päivää ennen kuin jälkipelit on puitu. Ja mitenkähän mahtaa mennä huominen Kalevala-juhla esitys, kun se prinssikin on katsomassa....