Onko koulutyö vaiko kaamos niellyt opettajat?

Onpahan reippaasti yli puoli vuotta viuhahtanut tämän blogin ohi :o!

Toki työ nielee, mutta eiköhän sitä nyt joskus ennätä tännekin. Ajallisesti puolet tämän kuluvan kouluvuoden töistä taitaa olla "plakkarissa", ja taas kevätkiireet häämöttävät edessä päin---ihan vielä niitä ei uskalla ajatella. No, tosin sen verran, että josko loisi komiasti Wordilla jokaiselle oppilaalle oman nimen kansioon-----olisipahan ainakin aloitettu ajoissa. Ja sekin on jo jotain (kannustaa itseään).
Tässä vaiheessa Porin historia kumajaa pään sisässä ja Kalevalan liekit alkavat nousta hiilloksesta --siis kyseessä "muhimisvaihe". Teen jaksoni nyt toisella tavalla kuin edellisellä kerralla ja odotan "valaistumista" eli sitä, että jakso tuntuu minulta "itseltäni". Toki se oli viime kiekallakin sitä, mutta välissä taitaa olla melkein viisitoista vuotta ja niin sekä minä että maailma ovat muuttuneet--onneksi sentään Kalevala pysyy. Vai pysyykö? Törmäsin nimittäin juuri uusimmassa Yhteishyvässä olevaan pieneen tekstiin, jossa kouluneuvos Kirsti Mäkiselle(Lasten Kalevalan kertoja) esitettiin kysymys siitä , mitä annetavaa Kalevalalla on nykyihmiselle.
Ja näin hän vastaa:" Kalevalan Kullervo kertoo terroristin ajattoman kehitystarinan. Joukahainen uhittelee vanhalle viisaalle Väinämöisellle. Ilmarinen takoo teknologiasampoa. Aino torjuu yhteisön aikuiselle naiselle asettamat velvoitteet. Lemminkäinen viettelee ja hylkää. Kalevalassa on nuoren miehen yksinäinen itsemurha mutta myös mahtihäät, joissa kaksi vihamielistä sukua rakentaa sovintoa. Ja Väinämöinen luo suomalaista taidetta kanteleella, joka saa massat hurmoksiin ja muistuttaa sitä paitsi erehdyttävästi sähkökitaraa. Kalevala on täynnä vanhoja taruja, mutta se on myös täyttä nykyaikaa."

Homma taitaa asettaa opelle ihan toiset ulottuvuudet, ajattelin hieman toisella tasolla oppilaitani puhutella. Siitä muokatkoon sen omaan maailmaansa, ehkä se oikea taso löytyy.

18-vuotiaat katsovat mustavalkoelokuvaa

Casablancan alkumetreillä Pirjo A. etsii sohvan alle kadonnutta kissaa. "Vaikuttaa vähän tylsältä." Selitän, ettei tässä elokuvassa kuulukaan tapahtua mitään. Kolmoisdraama, tuhoon tuomittua rakkautta. Bogart on niiden mielestä helvetin ruma äijä. "Kato nyt miten se kohtelee naisia!" Poikien mielestä Bogie on sopivan tyly, muutama hörähdys irtoaa.

Bergman ja Bogart suutelevat Pariisissa. Pirjo B. alkaa hohottaa, muut tytöt tirskuvat mukana. "Eikö tämä ole teistä yhtään tunteisiin vetoava?" "Mitäs tossa on, riittäähän noita hoitoja."

Kännykännäpyttely alkaa. Pirjo B. saa tekstiviestin pojalta, jonka on tavannut. Suhdetta ei kannata jatkaa, välimatka on liian pitkä. Bergman uhkaa aseella. Bogie ei anna kirjettä, ja päädytään suutelemaan sohvalle. Yksi pojista nukkuu television ääreen.

Ennen loppukohtausta Pirjojen on pakko päästä savuille parvekkeelle. Sillä aikaa Bogie päättää pelastaa naisensa. Miehen kunnia on todistettu jälleen. Lentokentän sumussa Bogie ja Bergman eroavat. Ei kyyneliä, vain haukottelua. "Joks tää loppu? Hyvä."

Kevätkiireet

Se on nyt niin, että olen täysin laiminlyönyt tämän julkisen, kirjallisen osion elämässäni. Ja syynhän te varmaan, hyvät kollegat kautta Suomen, ymmärrätte. No, ensinnäkin ovat tietysti lausunnot, joita on kirjoitettava joka välissä, ja sitten ei niin tee enää mieli muuten takoa tätä konetta. Toiseksi on saunaremontti ja pihatyöt ja muut sellaiset, jotka on saatava valmiiksi ennen Bulgariaan lähtöä, joka tapahtuu välittömästi Suvivirren jälkeen. Eli saattaa olla, että tällä sivustolla on hiljaista syksyyn asti minun osaltani. Te muuthan voitte edelleen sydämenne kyllyydestä kuluttaa blogini sivustoja omilla teksteillänne. Kesän ajaksi avaan uuden Bulgaria-blogin, jotta voitte käydä lukemassa ja kommentoimassa elämäämme Balkanin takapihoilla!

PIHAKIRPPUTORI

Heti kun teillä on runsaasti aikaa -näin toukokuun lausuntojen keskellä- voi lähteä peräkärryn kanssa kävelylle kohti Kuukkaria.
Erityisesti sunnuntaina 18.5.
Aamusta alkaen, ellei sada, on tarjolla AINAKIN:
- lasten- ja vauvanvaatteita (Ruskovilla)
- koriste-esineitä ( aina tarpeellisia, mahtuu peräkärryttömällekin)
- hiili- ja kaasugrillit
- lasten polkupyörä ( poikien)
- trampoliini ja turvaverkko ( halkisija 3.95m ja verkko inan isommalle)
- pihakeinu
- puiset puutarhakalusteet ( mallia jämerä)
- kirjoja
-potkukelkka
- potkulautoja

Osa tuotosta päiväkodillemme


Saa ottaa kaveritkin mukaan!

Näytöstä pukkaa

Noh niin, vihdoinkin ollaan niin pitkällä, että uskaltaa jo muutaman sanan kirjoittaa näytelmän teosta. On ollut aikamoista haipakkaa nämä viikot. Mutta nyt ollaan jo niin pitkällä, että ensi viikolla ovat yleisöesitykset. Näyttelijät osaavat vuorosanat, puvusto on valmiina, lavastusta kokeillaan huomenna ensi kertaa ja musiikki toimii! Sitten puuttuu enää valaistus.

Oppilaat ovat alun innostuksen ja sen jälkeisen pikku notkahduksen jälkeen nyt hyvin sisällä rooleissaan, tietenkin 5- luokkalaisen tavoin. Jotkut ovat luontaisia näyttelijöitä, ja toiset vaativat jähmeytensä sulattelua yhä uudestaan. Eli loistosuorituksia ja nopeasti popotettuja vuorosanoja hiljaisella ääneellä, kädet kylkiä myöten seisten. Täytyy pitää mielessä, että ei olla Kansallisteatterissa vaan ihan koulun näyttämöllä.

Palaamme asiaan!

muuttavaisella on tavaraa..

HEI YSTÄVÄT,
lähestyn teitä nyt jo toista kertaa, koska äskeinen kirjoitelma hävisi taivaan tuuliin.
Siis täällä steinerkoulun opettaja, nykyään sijaisuushommija, joka on tukevassa keski-iässä päättänyt lähteä viisihenkisen perheensä kanssa lähivuosiksi isän työn perässä kohti Keski-Eurooppaa.
Alkuinnostustakin on ollut - ja hämmästystä rohkeudesta - nyt päällimmäisenä kuitenkin on käytännön asioiden määrä. Yllättävän suuri määrä. Ensin ajatteli noin vain puutalon vuokrauksen onnistuvan, ja sitten siirretään hiukan huonekaluja yhteen huoneeseen, pian ollaan takaisin ja sitten on nähty muun maailman waldorfkouluja ja kielitaito on vähän karttunut siinä kuin huomaamatta..
Eilen kuitenkin allekirjoitettiin talon myyntipaperit. Nyt pitää puunata ja siivota paikkoja nykyista enemmän, jotta asunnon katselijoiden huomio kiinnittyisi olennaiseen eikä tiskikasaan yms. Itsekin olemme juosseet esittelyissä, sillä jokin tukikohta tänne pitää jäädä. Emme mahdu sukulaisten luo täällä käydessämme ja Meeri tarvitsee jonkun paikan, jos palaa kirjoituksiin tai aiemminkin. Puhumattakaan meistä muista.

Tarkoitus on tässä kuitenkin mainostaa PIHAKIRPPUTORIA Kuukkarissa eräänä kauniina tulevana toukokuun viikonloppuna. ON nimittäin tavaraa ja tauhkaa, josta on eroon päästävä. Löytyy huonekaluja, vaatteita, kuntosalikeskusta, potkukelkkaa, astioita yms.yms. Ja halvalla lähtee!
Sinikka on luvannut tulla hommiin mukaan. Hyvä juttu.
Osa tuotosta päiväkodin hyväksi.
Suuressa maailmassa tämmöisiä kuulemma järjestetään. Nyt myös Porissa.

Voin raportoida myöhemminkin miten vähäkielitaitoisten ( auf Deutsch) matka Baijeriin ja steinerkouluun siellä sujuu. Siina on enemmän nostetta kuin muutoksen kourissa kamppailevassa tädissä.

Riikka

Viikon päästä

Viikon päästä alkavat suuren draaman päivät. Näytelmäjakso pyörähtää käyntiin, ja sitten eletään 4 viikkoa kuin muilla mailla. Onhan se ihanaa! Suunnitelmat ovat jo pitkällä, pian nähdään, kuinka ne toimivat käytännössä.

Rekvisiittaa tarvitaan oikeastaan aika vähän. Näppäräsormiset oppilaat valmistavat nokkospaitoja matonkuteista, leikkaavat joutsenien silhuetit ja rakentavat veistotunnilla parvekkeen kaiteet. Satoja paperiruusuja on jo ryhdytty askartelemaan. Koulun mahtavasta puvustosta löytyvät asusteet lähes kaikille. Papukaijan puku ja sävellykset lauluihin on tilattu. Onko tämä näin helppoa?

Ai niin, kukaan ei osaa vuorosanoja, eikä kenelläkään ole aavistustakaan, milloin astua näyttämölle. Alusta on siis aloitettava. Ja voin kuvitella, kuinka eräs joukko painelee pitkin salia, eikä jaksa 15 minuuttia kauempaa koko hommaa, vaan ryömii lavan alle ja on koko ajan myöhässä tai väärässä paikassa, eikä muista mitään mitä piti tehdä.

Mutta kuten olen jo aiemmin todennut; meiltähän ei konstit lopu. Olen kehitellyt koko joukon oheistöitä, joista tärkeimpänä näytelmäjakson vihko. Vihkoon laaditaan kohtausluettelot, selostukset omasta roolihahmosta ja tämän osuuksista kussakin kohtauksessa. Lisäksi piirretään kunkin kohtauksen näyttämönäkymä jne... Ja jotta homma ei loppuisi, aina välillä solmitaan nokkospaitaa ja ruusujen väsäämistäkin riittää.

Että näillä eväillä mennään, uhosi opettaja tänään pääsiäisloman vahvistamilla voimilla!